It's a disaster, it's an incredible mess

Eilinen yö meni isoskoulutukseen kuuluvalla nuortenleirillä. Ja voin sanoa ettei se mennyt kyllä ihan nappiin. Laitan pari leirikuvaa älyttömän tylsän selostukseni väliin että saan niitä näytettyä.

Illalla viisaimmat leiriläiset keksi karata poikien toiseen moduuliin illaks. Hiivittiin yllättävän nopsakasti pimeydessä ilman että kukaan huomas, koko moduuli oli täynnä porukkaa. Jätettiin hienosti peittojen alle tavaraa "nukkumaan" meidän puolesta. Kaikki löys kans poikien moduulista piilon kun johtajat tuli tarkistamaan että ollaan varmasti menossa nukkumaan. Mahduin muuten tosi hienosti pienen pieneen kaappiin O_O Kävi kumminkin niin että kun ne oli menossa tarkistamaan muita moduuleja, että kaikki muut vaan häippäs paikalta. Yhtäkkiä vaan minä ja Taija oltiin jäljellä siellä poikien muiden kanssa. Omaan moduuliin (jossa nukkuu ilkeä Jaana) ei olis päässyt huomaamatta takasin. Mitä me myöhemmin kuultiin, että ne oli epäilly kyllä meidän sänkyjä...



Koska me kuultiin niiden epäilevän että oltiin häippästy niin ei oikeen uskallettu lähteä takasin. Oman moduulin ulko-ovi oli lukossa ja Jaanan huoneessa valot ja ovi auki. Jos olis siis päässy sisälle olis ensimmäisenä törmännyt siihen. Mä jaksoin kahteentoista asti. Yritin kehitellä suunnitelmia päästä takas, en kumminkaan keksinyt yhtään mitään. Jaana odotti meitä siellä piruuttaan eikä kukaan halunnu jäädä kiinni rikostoveruudesta. Niinpä ovi pysyi lukossa.



Kauheinta kaikessa, ainut tapa päästä sisälle oli koputtaa jolloin Jaana tuli avaamaan oven. Se oli kauheeta, bustata ittensä noin. Se avas mulle oven toisella koputtamalla ja jäi mulkkaamaan pitkään. Ja pakkohan sitä oli sitten sanoa jotain.

J: *mulk mulk mulk*
L: Mä olin poikien moduulissa.
J: Miks ihmeessä? (todella korkealla äänellä O_O)
L: Se tuntu sillon järkevältä idealta.
J: Ja ajattelit vaan kävellä takas sisään muina miehinä??
L: Anteeks *näyttää surulliselta*

Pääsin sitten sisään ja se tuli käymään meidän huoneessa ja sano että seuraavana aamuna keskustellaan mun osallistumisesta syysloman leiriin. Sinne meinas mennä isoskoulutus.
Se rupes sitten kattomaan mun ja Taijan sänkyjä epäillyttävästi, kysy nukkuuko Taija(hei tietty!) ja lähti. Se oli sitten menny sinne poikien toisten moduuliin, löytäny Taijan piilosta ja ollu tottakai vihanen. Se sanokin että "Sulla ei oo sitten enää mitään asiaa näihin merilän kokoontumisiin!" Taija oli häipyny nolona hiljaa takasin omaan moduuliin. Jossa Jaana kävi vielä sanomassa että me ei päästä syysloman leirille O__________O' Hui kauhea. Taija kumminkin kävi puolustamassa mua, muistutti siitä että mä olin rehellisesti kertonut miten asiat on. Ei kumminkaan näkyny Jaanaa enää sinä iltana. Ja mä olin oikeasti tosi sad, meinasin ruveta pahasti nyyhkyttämäänkin. Tai taisin kyllä nyyhkyttääkin.



MUTTA seuraavana aamuna varmaan pitkän pohtimisen tuloksena Jaana tuli kiittämään mua rehellisyydestä(!) ja perumaan sanansa. Pääsen kuitenkin sinne leirille! Mutta Taija ei... Mutta hell yes, rehellisyyttä arvostetaankin ja tästä opin, että valheella on lyhyet jäljet. Enkä aio enää ikinä valehdella. (jeerait, katotaan nyt). Harmittaa vaan Taijan puolesta, se kumminkin puolusti mua eikä saanu siitä muuta kuin multa kiitokset.





Muuten leirillä oli ihan kivaa, kävin uimassa, saunassa, grillattiin makkaraa ja syötiin kaikkea hyvää. Nukuttiin muuten samassa huoneessa Kian ja Terhin kanssa, ihan kivaa porukkaa.